Karviaisten blogille näyttää vähitellen käyvän, kuten toistaiseksi kaikille sen edeltäjillekin: ylläpitointoa ei riitä muutamaa kuukautta pidempään. Joitain kuulumisia voisi nyt kuitenkin yrittää jälleen päivittää. Palveluskunta on ollut poikkeuksellisen laiska käyttämään kameraa viime aikoina, joten uusia kuvia ei tällä kertaa juuri riitä tekstiä maustamaan.

Tulokas kotiutui aikoinaan reippaasti ja aikuiset kissat hyväksyivät sen nopeammin kuin palveluskunta olisi ikinä uskaltanut toivoa. Reilu viikko Tulokkaan saapumisen jälkeen koettiin kuitenkin suuri säikähdys, kun Tulokas ei eräänä aamuna noussutkaan sängystä omatoimisesti liikkeelle. Edellisenä iltana, pitkän päivän jälkeen kotiuduttuaan, palveluskunta oli pannut merkille, että Tulokas vaikutti normaalia vaisummalta. Se kuitenkin söi normaalilla ruokahalulla, joten palveluskunta oletti kissojen ehkä riehuneen oikein urakalla päivän mittaan. Johonkin takaraivoon jäi kuitenkin suuri huoli, sillä seuraavana yönä palveluskunta heräsi useita kertoja kesken unien ajatukseen, että Tulokas on kuollut. Onneksi se nukkui siihen aikaan vielä joka yö ihossa kiinni, joten tilanne oli helppo tarkistaa nopeasti - ja ainahan tuo oli hengissä säikähdyksestä huolimatta.

Seuraavana aamuna palveluskunta nukkui univelkoja pitkään ja hartaasti pois. Oltiin jo iltapäivän puolella, kun huoli Tulokkaasta alkoi toden teolla muistuttaa itsestään. Pikkuinen oli jäänyt sänkyyn nukkumaan, mikä ei ollut lainkaan tavallista. Hetken tilannetta seurailtuaan palveluskunta yritti houkutella sitä leikkimään tai syömään, mutta heikoin tuloksin. Tulokas tuntui käsiteltäessä normaalia lämpöisemmältä ja liikkuessaan se selvästi ontui. Kissaklinikka Felinaan ei aikaa samalle päivälle enää saatu, mutta onneksi CatVetistä löytyi eläinlääkäri, joka pystyi ottamaan Tulokkaan ylimääräisenä potilaana.

ELL tutki perusteellisesti, kurkki suun ja mittasi lämmön, otti verikokeita ja nesteytti 40 millilitraa ihon alle (Ringer cum GLC). Tulokas tärisi kauhuissaan, mutta kehräsi alusta loppuun taukoamatta ♥ Lopullinen diagnoosi: kalikivirus ja sekundaarinen bakteeri-infektio. Piikkinä saatiin ensimmäinen annos antibioottia (amoksisilliini + klavulaanihappo) ja kipulääkettä (tramadoli).       ????                  Kotiin antibioottikuuri ja kipulääkettä. Toipuminen oli onneksi nopeaa. Lisäksi Tulokas on niin ihanan helppo käsitellä, että palveluskunta ei vieläkään voi ymmärtää, että kissalle tablettimuotoisen lääkkeen antaminen voi onnistua niin helposti.