Tulokas kotiutui lauantaina.
Tulokkaalla on suuret korvat, nariseva ääni, pehmoiset vauvan polkuanturat ja sisäänrakennettu, kosketuskäyttöinen hurinakone.
Ja se on kaunis kuin mikä!
Aikuiset viettivät ensimmäisen illan lähinnä pentua kyräillen. Tulokkaalla oli oma saattaja mukana, joten kaikkea vierasta kavahtavaa Esikoista ei moneen tuntiin juuri näkyyt. Keskimmäinen haisteli hetken kantokoppaa, ymmärsi pian asianlaidan, läppäisi kiukkuisesti koppaa ja häipyi makuuhuoneeseen kiukuttelemaan. Kuopus oli ainoa, joka jäi lähimaastoon tarkkailemaan tilanteen kehittymistä. Sekin piiloutui pitkäksi aikaa olohuoneen sohvan alle. Tulokas keräili hetken rohkeuttaan ja tuli sitten kantokopista uutta paikkaa tutkailemaan. Onneksi se ymmärtää väistää aikuisia näiden kiukutellessa, mutta ei kuitenkaan ota niitä liian vakavasti. Saattajan lähdettyä Tulokas nukahti palveluskunnan syliin.
Palveluskunta oli etukäteen uhkaillut, ettei ota vierailijoita ensimmäiseen pariin päivään, mutta koska varsinaista sotatilaa ei syttynytkään, Tulokas sai ensimmäiset vieraatkin jo lauantai-iltana. Lähisukulaiset kävivät hakemassa auton ja piipahtivat samalla muutaman minuutin verran sisällä - sillä sopimuksella, että pentua sai silitellä, mutta kiukutteleviin aikuisiin ei varmuuden vuoksi pidä koskea. Vähän Tulokasta kyllä jännitti vieraiden sylissä:
Vierailu meni hyvin ja ihastelijoiden lähdettyä Tulokas olikin päivän tapahtumista ihan poikki. Niinpä pikkuinen nukkui päiväunia palveluskunnan sylissä muutaman tunnin verran.
Lopulta kolmisen tuntia saattajan lähdön jälkeen Esikoinenkin uskaltautui jälleen näkyville. Se haisteli varovasti olohuoneen lattialle leviteltyjä Tulokkaan tavaroita ja tuli sitten haistelemaan palveluskunnan sylissä nukkunutta pentua. Hetken pikkuista ihmeteltyään Esikoinen yksinkertaisesti lähti pois ilman ainuttakaan sähähdystä. Sittemmin Esikoinen on kyllä tehnyt selväksi, ettei Tulokkaan ole soveliasta tunkea liian lähelle, mutta kaiken kaikkiaan Esikoinen on palveluskunnan mielestä ottanut Tulokkaan hyvin vastaan. Tämä kuva on tältä päivältä:
Kuopus puolestaan on edistynyt aivan käsittämättömän nopeasti. Ovat jo Tulokkaan kanssa syöneet samalta lautaselta ilman riitoja. Sunnuntaista lähtien palveluskunta ei ole kertaakaan huomannut Kuopuksen sähisevän pennulle - päinvastoin, Kuopus yrittää kovasti hakea yhteistä säveltä leikkeihin. Muutaman kerran ne ovat jo painineet yhdessä, joskin viisikiloisen Kuopuksen otteet ovat vähän rajut puolitoistakiloiselle Tulokkaalle. Painiyritykset ovatkin päättyneet toistaiseksi Tulokkaan kiljumiseen, joten leikin yhteensovittamisessa on vielä tekemistä. Positiivista on kuitenkin se, että painiin on ryhdytty yhteistuumin, eikä Kuopuksen pakottamana. Hiukan hurjaltahan tuo toki näyttää:
Kieltämättä Tulokkaan saapuminen vaikuttaisi ottavan Kuopuksenkin kanssa koville. Sunnuntaina se tuli normaalisti vieraiden jalkoihin siliteltäväksi, mutta väisti järjestäen palveluskunnan kosketusta. Kehräämään palveluskunta ei edelleenkään ole Kuopusta saanut, vaikkakin saa jo silitellä normaaliin tapaan:
Mutta sitten on se Keskimmäinen... Kilpparikuosilleen uskollisena se on päättänyt tuittuilla kahden muunkin puolesta. Ensimmäisenä iltana se piiloutui makuuhuoneeseen kiukuttelemaan ja osoitti kaikin puolin olevansa sydänjuuriaan myöten loukattu Tulokkaan saapumisesta. Jossain vaiheessa lauantai-iltaa palveluskunta kävi viemässä sängyssä nukkuneiden tyttöjen (siis Esikoisen ja Keskimmäisen) viereen Tulokkaan pentupaketissa olleen fleecen. Tulokkaan tuoksujen seurauksena Keskimmäinen sähähti varmemmaksi vakuudeksi Esikoiselle ja paineli saunaan mököttämään. Kaiken kaikkiaan Tulokkaan saapuminen tuntui ottavan niin koville, että palveluskunta päätti tehdä pienen myönnytyksen ja antaa Keskimmäisen pitää makuuhuoneen ainakin ensimmäisen yön verran itsellään. Tulokas oli palveluskunnan ihossa kiinni aina nukkuessaan, joten vaikutti selvältä, että se aikoi tulla yöksi sänkyyn. Niinpä palveluskunta raijasi petauspatjan sängystä olohuoneeseen ja nukkui Tulokkaan kanssa sohvalla. Keskimmäinen piipahti lauantai-iltana pikaisesti keittiössä ruokakupilla, murisi Tulokkaan nähdessään, ja katosi jälleen makuuhuoneeseen.
Palveluskunta ei ole onnistunut nappaamaan yhtään onnistunutta kuvaa Keskimmäisen kiukuttelusta, mutta tähän kuvaan voi kukin omassa mielessään kuvitella taustameteliksi tarmokasta murinaa ja sähinää:
Aikuisten kiukutteluista huolimatta Tulokas vaikuttaa kotiutuneen hyvin. Touhutessaan se riekkuu täysillä, väsähtäessään könyää palveluskunnan syliin nukkumaan. Ruoka maistuu ja hiekkalaatikot ovat käytössä. Ensimmäiset kaksi yötä se nukkui läpi yön, ja koko ajan ihossa kiinni. Kolmantena yönä päivän touhut eivät ilmeisesti olleet väsyttäneet kunnolla, sillä palveluskunta heräili jatkuvasti pienten kynsien tai hampaiden pureutuessa jalkaan, selkään tai käteen. Sattuneesa syystä tänään taidetaan ottaa kunsienleikkuu ohjelmaan.
Jalkoja sillä on vaikka muille jakaa:
Ja haukotuskin on upea:
Nopeasti on Tulokas myös oppinut talon tavoille: pyykin kuivattamisessa kuuluu aina auttaa!
Ihana kasakissa ♥
